Yhteistyö

Oma Säästöpankin tukemana Puolaan

Moukarinheittäjä Suvi Koskinen kirjoittaa blogissa Puolan EM-kilpailuista. Oma Säästöpankin Kauhajoen konttori tukee Koskisen uraa urheilijana.

Moi kaikille!

Säät ovat jo alkaneet viilentyä ja ilmassa alkaa olla syksyn tuntua. Vaikka urheilukauteni onkin jo loppumaisillaan, palataan vielä hetkeksi aurinkoiseen Puolan Bydgoszcziin. 

Asetimme valmentajani kanssa jo viime vuoden puolella yhden kauden päätavoitteeni Puolan nuorten 22- vuotiaiden urheilijoiden Euroopan mestaruuskilpailuihin. Paperilla tavoitteenani oli pistesija, eli päästä karsinnasta finaaliin, finaalissa viskaista sellainen heitto, jolla pääsee vielä finaalin kolmelle viimeiselle kierrokselle. Tavoite oli siis olla kahdeksan parhaan joukossa. 

Vaikka keväinen selkävamma hidasti menoa ja harjoittelua piti muuttaa omien tuntemuksien mukaan, menivät alkukesän harjoitukset ihan mukavasti. Lähdin avoimin mielin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää 11.7.2017 aamulla. 

Kun ltahämärällä saavuimme hotelliimme Bydgoszczissa, alkoi kurkussa tuntua kipua ja seuraavana päivänä olo olikin kuin zombilla. Kirosin jo mielessäni "jahas, koko vuosi tehty näitä kisoja varten hommia ja sitten kun on aika näyttää mihin pystyy, käy näin". Onnekseni tauti ei kuitenkaan iskenyt kunnolla päälle, vaan parin päivän päästä oloni oli jo terve. 

Heitin kolme harjoitusheittoa paikan päällä. En halunnut riskeerata kisaani vaan otin kevyesti ettei tauti vain pyörtäisi takaisin. Heitot tuntuivat helpoilta ja kropassa oli hyvä tunne. 

Perjantaina aamukymmeneltä oli karsinnan aika. Tiesin, että olin tilastoissa 16:sta. Finaaliin päästäkseni minun oli siis "napsittava muutama päänahka", jotta olisin 12:sta parhaan joukossa. Lämmittelyheitot tuntuivat hyviltä. Ensimmäinen kilpailuheitto verkkoon. Kääk!! Ei hyvä. Toisella heitolla sain rääpäistyä tuloksen 63.60. Sydän tykytti lujaa, ja olin valtavan helpottunut, ettei tuloksen tekeminen jäänyt viimeisen heiton varaan. Kolmannella en kuitenkaan enää saanut parannettua, ja olin oman karsintaryhmäni kahdeksas. 
 Piru vie. Tiesin, että olin paremmassa kunnossa kuin 63 metriä. Harmitti, ja löin jo hanskat tiskiin sekä olin 99.7% varma, että en pääse finaaliin. 

Toinen karsintaryhmä heitti minun ryhmäni jälkeen. Koska olin kahdeksantena, minun ohitse saisi heittää vain neljä tyttöä, jotta pääsisin finaaliin. Kilpailu alkoi ja pidimme tarkkaa kisakatsomoa sijoituksestani. Pikkuhiljaa yksitellen tuli pidempiä heittoja kuin mitä itse heitin. Hetken päästä tilanne oli se, että olin 12:sta. Kukaan ei saisi enää mennä ohitseni, jotta pääsisin finaaliin. Jokaista heittoa sai jännittää ja vasta kun tulokset tulivat isolle screenille, uskoin, että onni oli puolellani. Pääsin viimeisenä finaaliin!!

Finaalissa minulla ei ollut mitään paineita. Minulla oli finaalitytöistä heikoin tilastotulos, joten minulla ei ollut kuin voitettavaa. Päivä oli pitkä, sillä kilpailumme oli vasta iltakahdeksan maissa. Koko päivän päällä oli ollut hyvä flow ja olin valmis finaaliin. Tuntui hienolta heittää EM kisojen finaalissa isolla stadionilla. Viskaisin ensimmäisellä heitolla tuloksen 64.50m, joka on 11 senttiä ennätyksestäni. Olin tyytyväinen, kun onnistuin heittämään oman ennätyksen  tuntumaan kovissa kisoissa vaikean alkukauden jälkeen. Seuraavat heitot heitin riskillä, kaikki tai ei mitään- tyylillä. Ne eivät onnistuneet, vaan tuloskirjaan merkittiin kaksi rastia - ei tulosta. Kolmannen kierroksen jälkeen 12:sta heittäjästä neljä tiputettiin pois ja kahdeksan parasta jäivät vielä taistelemaan sijoituksista. 

Olin viimeinen, joka pääsi jatkokierroksille. Kisan lopussa aloin kuitenkin olla jo aika väsynyt ja heittoni olivat mitaltaan 63.48, 61.37 ja 61.75. En voinut olla kisaan kuin tyytyväinen. Ensimmäisissä 22-vuotiaiden kisoissa pääsin pistesijoille ja saavutin syksyllä tavoitteekseni asettamani kahdeksannen sijan. Pääsin tasolleni ja onnistuin tekemään parhaani. Suomen edustusasun päällä pitäminen on aina kunnia. 

Ensi kertaan, Suvi

Jaa blogikirjoitus

 

Lisää uusi kommentti