Isänpäivän tunnelmissa OmaSp:ssä

Keitä perheeseesi kuuluu?

Ville: Perheeseemme kuuluu vaimon lisäksi neljä lasta: 15-, 12- ja 9-vuotiaat tytöt sekä 6-vuotias poika.

Juuso: Perheeseemme kuuluu avopuoliso ja sitten noin kolmen kuukauden ikäinen tyttönen.

Kristian: Perheeseemme kuuluu vaimon lisäksi poika, joka täytti elokuussa viisi vuotta sekä tyttö, joka täyttää tammikuussa kolme vuotta.

Jani: Perheeseemme kuuluu avopuoliso ja sitten meidän uusin tulokas reilun kahden kuukauden ikäinen poika sekä 4-vuotias koira.

Mikä on parasta isyydessä?

Ville: Parasta on ilo ja riemu, jonka lapset tuovat arkeen sekä se, että saa seurata heidän kasvuaan ja varttumistaan. Lasten itsenäistyminen on samaan aikaan upeaa ja riipaisevaa. Vaikka he ovat minulle aina omia pieniä lapsiani, heille kehittyvät omat vahvat mielipiteet ja oma elämä. Siihen liittyy myös luopumista, ja tulee myös se aamu, jolloin iskä on vähän nolo. 

Juuso:  Vaikea kysymys, kun näitä asioita on niin paljon. Ehkä kokemuksena se, kun tulee töistä pitkän päivän jälkeen kotiin ja siellä odottaa hymyilevä pikkuinen, joka tarraa sormesta kiinni. Se, että on saanut perheen. Ei ole vain yhtä juttua, koska tämä on niin kokonaisvaltaista.

Kristian: Olen sitä miettinyt, mutta aika vaikeaa sitä on tiivistää muutamaksi lauseeksi. Isyys ei ole aina helppoa tai hauskaa, mutta en vaihtaisi sitä mihinkään. Hienoa on saada seurata omien lasten kasvua ja iloita heidän kanssaan. Lasten rinnalla elää tavallaan omaakin lapsuutta uudelleen. Esimerkiksi metsästä löytynyt käpy voi lapsesta olla valtavan hieno asia. Samalla muistaa, miten innostavia tällaiset pienet asiat itsellekin joskus olivat. 

Jani: Parasta on ollut se, kun on saanut olla turvallinen aikuinen lapselle. Kun vauva on vaikka itkeskellut, on ottanut hänet syliin ja sitten hänen on rauhoittunut ja alkanut hymyilemään. Se on ollut ihanaa. Odotan innolla sitä, että hän alkaa enemmän liikkumaan ja kävelemään, ja pääsee vielä enemmän leikkimään ja touhuamaan hänen kanssaan. Toistaiseksi iltasadut ovat olleet tärkeä yhteinen hetki. Mutta oman lapsen hymy ja nauru, se piristää itseä ihan älyttömästi.

Miten yhdistät isyyden ja työn?

Ville: Se on totta kai tasapainoilua. Tulen yrittäjäperheestä, ja sieltä heijastuu oma suhtautumiseni työntekoon niin hyvässä kuin pahassa sekä taipumukseni olla ajatuksissani usein töissä. Perheelle ja lapsille pitää kuitenkin tietoisesti antaa aikaa. Minulle on tärkeämpää se, miten perhe voi, kuin se, kuinka itse menestyn työssä. Työ ja perheen hyvinvointi täytyy osata erottaa toisistaan. 

Juuso: Haluaisin, että olisin onnistunut tässä vielä paremmin. Sitä tuntee tietynlaista syyllisyyttä, kun on pitkiä päiviä töissä ja toinen on päivät lapsen kanssa kotona. Myös siitä, että puoliso huolehtii enemmän öistä tällä hetkellä. Haluaisin itse olla enemmän mukana mutta tällä hetkellä olemme sopineet käytännön syistä näin. Sitten kun olen itse kotona iltaisin ja viikonloppuisin niin otan vastuuta. Jos kouluarvosana pitää itsellä antaa niin sanon 8-.

Kristian: Isyyden ja työn yhdistäminen sujuu meillä hyvin, sillä arjessa meillä on toimiva kuvio. Minä vien lapset aamulla hoitoon töihin lähtiessäni ja vaimoni hakee heidät iltapäivällä. Kotiin tultua työasiat jäävät taka-alalle, sillä illat ja viikonloput täyttyvät perhearjesta sekä lasten että omista harrastuksista. Nuorempi käy muskarissa ja vanhempi uimassa sekä yleisurheilussa.  Perhe-elämä on niin kokonaisvaltaista, että maanantaina pitää välillä vähän muistella, mitä se työelämä olikaan.

Jani: Täytyy mennä enemmän lapsen ehdoilla, ei voi ihan enää omin päin tehdä tehdä asioita. Se on paljon kiinni perheen keskisestä kommunikaatiosta. Annan enemmän aikaa perheelle kotona, jos olen ollut työreissuissa tai muissa työtapahtumissa.

Miten työnantajasi tukee sinua tässä?

Ville: Koen, että työnantajani tukee perhe-elämääni todella hyvin. Omalla konttorillani voin sopia esihenkilöni kanssa siitä, että tulen tarvittaessa myöhemmin tai lähden aikaisemmin. Koen tämän hyvin joustavaksi ja perheläheiseksi tavaksi toimia. Järjestelyistä on ollut helppo sopia edellyttäen, etteivät omat tai muiden työtehtävät siitä kärsi. Jousto on myös vastavuoroista: joustan itsekin työnantajaa kohtaan ja teen töitä silloin, kun pitää. On hienoa, että perheelle saa aikaa, kun sitä pyytää.

Juuso: Super hyvin. Meillä joustetaan tosi hyvin, jos tarvitsee lähteä aikaisemmin tai tulla myöhemmin töihin. Nyt kun öissä ja päivissä on muutoksia niin tästä on iso apu. Tukea on annettu isyysvapailta asti. Tosi hyvä hyvä fiilis kyllä siitä.

Kristian: Pidin nuoremman lapsen kanssa kolme kuukautta vanhempainvapaata maaliskuusta 2025 alkaen. Vanhempainvapaalle jääminen sujui ilmoittamalla. Vanhemman lapsen syntymän aikaan olin vielä toisessa työpaikassa. Myös arjen joustot ovat järjestyneet mutkattomasti. Jos vaimoni ei pääse hakemaan lapsia, olen voinut ilmoittaa lähteväni töistä hieman aikaisemmin, eikä se ole muodostunut haasteeksi. Asiasta ei ole tarvinnut sen enempää neuvotella.

Jani: On tukenut ja ollut tosi positiivinen suhtautuminen lapsiuutiseen sekä lapsen mukaantuloon. Olen saanut hyvin vapaasti itse päättää ja määrittää, että milloin jään vanhempainvapaalle ja kuinka paljon sitä pidän. Huomaan, että tälle on täysi tuki eikä tarvitse stressata. Joissakin työpaikoissa isyysvapaalle jäämistä stressataan, pelätään oman aseman ja työpaikan säilymistä. Mä itse koen, että täällä isien vanhempainvapaille jäänti ymmärretään todella hyvin ja sitä ei tarvitse pelätä millään tavalla. Innolla odotan tulevaa kevättä ja kesää vanhempainvapaalla.

Mikä on mieleenpainuvin isänpäivälahjasi?

Ville: Mieleenpainuvinta ei oikeastaan ole lahja vaan pieni yhteinen hetki aamulla. Kaikki lapset tulevat mukaan herättämään minut, pienimmästä isoimpaan. Meidän perheessämme osoitetaan tunteita ja halataan paljon.

Pyrin noudattamaan aikanaan saamaani kaunista neuvoa, joka kehottaa pitämään lasta sylissä niin paljon kuin mahdollista, ettei hän koskaan etsisi sitä väärästä paikasta. -Ville

 Lasten ikäeroista huolimatta läheisyys on meille tärkeätä. Se, että saamme olla koko perheenä yhdessä, on minulle kultaista ja kaunista.

Juuso: Ensimmäinen isänpäivä on nyt edessä. Mutta mulla oli lokakuun lopussa syntymäpäivät niin puoliso oli ostanut sellaisen lahjan, että tuli tippa linssiin. Mä teen meillä paljon ruokaa nykyään. Puoliso oli ostanut kokinessun, jossa oli kolme kuvaa musta ja pikkuisesta ja teksti For the best. 

Sanoin, että älä nyt vaan osta mitään isänpäivälahjaa, että tää on maailman paras lahja. - Juuso

Keksin sitten lennosta idean, kun kuunnellaan kumpikin puolison kanssa Nickelbackiä, joka on virallisesti maailman vihatuin bändi. Vien sitten vuorostaan puolison Helsinkiin keikalle ja hotelliin. Nyt viikonloppuna mennään mun porukoille. Maalla on tilaa käydä vaunulenkillä ja vähän hektisen arjen jälkeen taas hengittää.

Kristian: Mieleen ovat jääneet lasten itse tekemät lahjat, kuten koristeltu pyyhe ja pojan askartelema kravatti. Ne ovat olleet enemmänkin koristeita kuin käyttötavaroita. En muista kaikkia lahjojen yksityiskohtia, mutta muistan, että lapset ovat tehneet ne itse. Erityisesti mieleen jäävät lahjojen piilottelu ja jännitys ennen isänpäivää: ”Älä mene katsomaan tuonne kaappiin.” Lasten innostus ja yllätyksen odotus ovat lahjoissa tärkeä osa. 

Jani: Tiedän, että jotain suunnitelmia ensimmäiseen isänpäivääni on, mutta mulle niitä ei ole vielä paljastettu. Jotain yllätystä on siis tulossa ja yllätykset ovat aina mukavia. On hienoa, että on ensimmäinen isänpäivä ja saa itse vähän juhlistaa.
Odotan kyllä innolla. 

Tässä meidän Pirkanmaan alueella on tullut työkavereille paljon lapsia tämän vuoden aikana. Se on todella ihana asia, että hyvät työkaverit saavat myös lapsia ja ovat samassa elämäntilanteessa.